Jossunpäiviä

Pitkän tauon jälkeen

2009-01-18T13:29:01+02:00

Ihan sattumalta muistin käyttiksen ja salasanan tänne vuodatukseen, joten samallahan sitä voi kirjoittaa kuulumisetkin:)

Olen nykyään ihan oikea opiskelija, aloitin syksyllä liiketalouden opinnot amk:ssa. Vähäks tää on kivaa! Paikkakunnan muutoskin on tehnyt ihmeitä elämänilolle, sai jättää entisen miehen ja hänen kammottavat vanhempansa lopullisesti taakseen. Ja tämä yksinasumisen ihanuus on jotain sanoin kuvaamatonta. Pienet lapset asuvat tätänykyä sijaisperheessä, käyvät täällä kerran kuussa.

Hondalla alkaa taas katsastus lähestyä, joten jännitys alkaa kohota huippuunsa; kuinka paljon remontti maksaa tänä vuonna?

Nyt meitä käy samalla korjaamolla jo kaksi sukupolvea, sillä tytär osti kesällä myös vanhan Hondan, ja käytti sen juuri katsastusremontissa.

Auto korjaamolta

2008-04-02T19:14:00+03:00

Miun auto on sit katsastettu!!Jipii, oma rakas Civic seisoo kohta omassa pihassa! Remontti tuli maksamaan melkeen 400€, joka on tosi paljon tollaseen 500€ vuosi sitten maksaneeseen autoon. No oli siinä tietty pari uutta rengasta ja katsastusmaksu ym. mukana. Hyvä mieli kuitenkin, että pääsee taas oman auton rattiin. Miul on vielä niin hyvä korjaamosuhde, että saan maksaa osissa.
Kohta lähen palauttamaan ton Pösön, ja haen samalla lapset Tarjalta. Hän haki penskat tänään heille muutamaks tunniks, että mie saan vaan olla. Ooh, miun oma auto on tulossa...

Juopon ex-vaimona

2008-03-31T15:09:00+03:00

Sain taas tänään muistutuksen, millaista se juopon lähipiirissä eläminen on. Autoni on nääs nyt kolme viikkoa seisonut korjaamon pihassa katsastusta odottamassa, ja tämän exän autoa olen lainannut tarvittaessa. Tänä aamuna hän sitten vei minut kurssille, ja lupasi tulla kolmelta hakemaan pois. Kahdeltatoista tuli viesti, että hän onkin ratkennut ryyppäämään. Ai että tuntu synkältä ja vitutti niin armottomasti. Ei muuta, kuin bussiaikatauluja ettimään ja suunnittelemaan lasten hakua koulusta ja tarhasta. Voi helvetti! Pääsin onneksi kivuttomasti kotiin, ja mummo lupasi hakea lapset.
Nyt se juoppo yrittää soittaa koko ajan, mutta en prkl vastaa enää ikinä. Niih! Ai niin, ja kun minä olen tämän auton lainauksen takia ollut hänelle ystävällinen ja vastannut joskus puheluihin, niin hän taas rakastaa minua niin paljon. Yäk. Mutta ei enempää tuosta paskakasasta, parempi vaan olla ajattelematta koko ihmistä. Oli tästä se hyötykin, että soitin korjaamolle, ja pyysin kiirehtimään sitä hommaa. Jos auto menee läpi katsastuksesta, niin saan sen ehkä jo huomenna.
Tiskikone muuten hajosi pääsiäisenä. Roskasihti oli täynnä kananmunanmuruja, eikä se enää ota vettä, eikä tee kyllä mitään muutakaan. Tähän saakka oon jaksanu tiskata kunnialla, mutta nyt on vuori kasvanut kuopuksen synttärijuhlien takia. Tein juhliin kaksi voileipäkakkua, serkun vaimo teki täytekakun ja Sohwi mokkapaloja. Pidettiin semmoset neljän lapsen synttärit samaan aikaan serkun luona Simpeleellä.
Hain eilen Ammattikorkeakouluun Lappeenrantaan, ja muutan sinne kesällä, jos vaan pääsen kouluun. Toivottavasti. Lapset saa luvan sopeutua, mie en enää jaksa täällä pikkukylässä. Ja mitä onnellisempi äiti, sitä onnellisemmat lapset, vai mitä? Täällä on aina tuo juoppo silmissä, sekä hullut appivanhemmat. Eikä lapsillakaan ole ikäistään seuraa tällä kylällä. Ei se muutto ainakaan huonompaan suuntaan meitä vie. Ja sekin vielä, että täältä olisi 55 km matkaa yhteen suuntaan, että kouluun pääsee. Ei kiitos miun hermoilla ja huonolla autolla! Nyt tiskaamaan!

Tosi vaikeita aikoja

2008-02-23T22:44:00+02:00

Esikoiseni 19 vee tuli eilen kotiin viikonlopuksi, kun avomiehellään on yövuorot töissä, eikä tyttö uskalla olla yksin kotona kun pelkää tappavansa itsensä. Voi helvetti, että äidin sydäntä viiltää, kun lapsella on noin paha olla. Sitten hän syö koko ajan ja sen jälkeen oksentaa. Ja ahdistaa aina vaan. Ei tunnu millään tuo sairaus hellittävän otettaan. Sairaalassa hän oli taas kolme viikkoa, lääkitystä muutettiin ja sähköhoitoa sai pari kertaa, kunnes taas kieltäytyi hoidosta.

Minä jo tänään rukoilin, että Luoja ottaisi minulta hengen, että tyttö parantuisi, mutta eipä taida meikäläisen henki kelvata. Voi kun ei voi tehdä mitään, että tytön olo paranisi. Olen tänäänkin käynyt kävelyllä, leiponut sämpylöitä ja ehdottanut ties mitä aktiviteettia, mutta kun häntä ei mikään kiinnosta. Ainut mikä innostaa, olisi ryyppääminen, mutta se ei ole sallittujen listalla hänen lääkityksen takia, eikä muutenkaan olisi hyväksi voinnille. Masennus on minullekin tuttu sairaus, samoin syömishäiriö, mutta en mielestäni ole koskaan noin pahoin voinut, kuin tyttäreni nyt.

Ihan väkisin tulee taas mieleen ajatukset, että mitä minä olen tehnyt väärin lapseni kasvaessa? Että minä olen jotenkin aiheuttanut tuon sairauden. Voi luoja, että tämä on raskasta. Ahdistaa ihan pirusti, haluaisin vaan ottaa tytön syliin ja puhaltaa pipin pois. Mutta kun sekään ei enää auta. Tuntuu, että en voi tehdä mitään mikä auttaisi. Huolestuttaa sekin, että miten hänen avomiehensä jaksaa, jos elämä on päivästä toiseen tuota syvää masennusta ja apatiaa. Ei hänen ole tarkoitus tyttäreni hoitaja kuitenkaan olla, vaan rakastettu.

Minun on nyt tosi hankala katsoa sivusta, kun lapseni tekee kuolemaa. Onhan hänellä itsariyrityksiä ollut useita, sekä lääkkeillä, että viiltelemällä, mutta aina olen niiden jälkeen nähnyt valon pilkahduksen jossakin. Nyt tuntuu todellakin toivottomalta. Ei muuta tällä kertaa.

Rahat jakoon

2008-01-31T20:36:00+02:00

Kun huomenna on eläkkeen maksupäivä, niin varmuuden vuoksi jo tänään naputtelin kaikki arvonnassa voittaneet laskut koneelle. Tulevat näin varmimmin maksetuiksi. Eipä sitä pätäkkää sitten paljoa jäänytkään, mutta ainakin viikonlopun pärjää, ja saa bensaa ostettua, että kurssille pääsee.

On tää köyhän elämä tämmöstä kädestä suuhun elämistä. Onneksi tähänkin on jo tottunut, tätähän tämä on ollut aina siitä lähtien kun kotoa muutin. Ja se kaikki, mitä olen hankkinut, on sitten tasan omalla rahalla ostettu, ei ole vanhemmat auttaneet. Että siitä voi olla sen verran ylpeä.

Ulkona oltiin lasten kanssa pari tuntia kun tultiin kotiin. Lumityöt tein talon pihasta, vaikka tässä taloyhtiössä pitäisi huoltofirman tehdä ne tietysti. Mutta ei niillä varmaan ole kolankäytön peruskurssia käyty, kun ei mainittu työväline käsissä pysy. Ei sen puoleen, kyllä minä tykkään ruumiillista työtä tehdä, ja paremmin menee aikakin lasten kanssa pihalla, kun ei vaan seiso tumput suorina. Hyvän lumimäenkin tein lapsille, siinä viihtyi naapuritalon tyttökin. Saa nähdä, milloin alakerran kyttäävä mummo keksii hiekottaa lasten mäen?

Markon asiassa ei ole mitään edistystä tapahtunut, vaikka hän oli meillä yötäkin. Jotenkin nukkumaan käydessä tuntui, että parempi olisi ollut yksin, mutta enhän minä enää silloin sitä sanonut. Eikä se seura tietysti nukkuessa haitannutkaan. No, nyt on lapset kotona, enkä siis vieläkään nuku yksin. Kummallinen tuo yksinolemisen tarve minulla. Ehkä se nyt korostuu, kun päivät olen ihmisten kanssa tekemisissä. Kurssillakin se vieruskaveri höpöttää koko ajan ja kysyy neuvoa.

Tyttäreni Sohwi lähetti minulle kirjoittamansa sairauskertomuksen prologin. Minä lupasin lukea ja editoida sen. Hän haluaa julkaista kirjan sairaudestaan. Kunhan nyt saan lapset nukkumaan niin luen sen. Tiedän nimittäin että se on melkoisen rankkaa tekstiä ja saattaa aiheuttaa tunteenpurkauksia. Toivon niin kovasti, että Sohwi tulevaisuudessa pysyisi kunnossa eikä joutuisi enää sairaalaan. Noh, nyt viimeiset Uno-pelit ja sitten nukuttamaan lapsia!

Nyt ei oo kivaa

2008-01-30T16:29:00+02:00

Jotenkin tuo parisuhde alkoi tökkimään maanantai-iltana, kun Marko oli jättänyt sähköpostinsa auki, ja huomasin siellä pari kansiollista tavaraa entisestä naisystävästä.
Huh, että kävi ahdistamaan ja pelottamaan. Vahingossahan ne kuulemma oli sinne jääneet, mutta minä tietenkin vanhana petoksen uhrina olin jo valmis uskomaan pahinta.
Ja sitten kun minä olen jotenkin ihan täysin tunneihminen, niin tunteet alkoi jäähtyä siinä paikassa pakkasen puolelle. Sama tilanne jatkuu edelleen, en pääse siihen entiseen ihanaan tunnelmaan takaisin.

Haluaisin kyllä, mutta joku ovi on nyt napsahtanut lukkoon, eikä Markollakaan tunnu olevan siihen avainta. Harmittaa ja surettaa ihan pirusti. Miksi ihmeessä minun pitää olla näin tunnevammainen? Itse kyllä flirttailen ympäriinsä, mutta toisella ei saa olla edes vanhoja posteja tallessa. Minun mielikuvituksenihan se alkoi maalailemaan kuvia Markosta haikailemassa sen exän kuvien äärellä ja lähettelemässä sille kaipaavia viestejä. Kuitenkin tiedän, että Marko on uskollisin mies, mitä kuvitella saattaa.

Enpä jaksa tästä enempää, tupakalle käy askeleeni.

Hullua jännittää

2008-01-28T07:10:00+02:00

Nimittäin ensimmäinen kurssipäivä on tänään. En ole vuoteen tutustunut uusiin ihmisiin, ja nyt on kuusitoista uutta naamaa edessä. Ja opettaja vielä lisäksi. Oivoivoi. Masennuksessa on ollut sekin huono puoli, että sitä on eristäytynyt tänne kotiin omiin pikku kuvioihinsa. Noh, nyt on vaan oltava reipas, ja ajateltava, että kaikkia muitakin luultavasti jännittää.
Kylläpäs minä nyt teen numeron tästä asiasta. Mutta miun mieli nyt on tällänen. Kaikki menee kuitenkin ihan hyvin, mie vaan turhaan etukäteen jännitän. Tuossa aamulla anivarhain jo heräsin miettimään, ja ajattelin semmoistakin, että miten ihanaa on, kun mies on tuollainen helppo. Siis suora ja rehellinen, ettei pelaile mitään. Mie kun en osaa ihmissuhdepelejä, ja tykkään itekin sanoa asiat suoraan. Ei sitten tarvii toisen arvailla että mitä se nyt miettii mielessään, ja että tykkääköhän se vielä ja muuta.
Tuosta Markosta kun saisi pidettyä kiinni niin olisi loppuelämä tälläistä hyvää ja suhtkoht tasaista. Miun omassa mielessänihän se suurin este loppuelämän sitoutumiselle on. Kun on sellainen pelko ettei miulta mikään onnistu kuitenkaan. Kun ei ole tähän astikaan onnistunut. Mutta tietysti tähän saakka se vika on ollut väärässä miesvalinnassa, kun on pitänyt noita alkoholisteja valita. Marko on onneksi terve ja tavallinen suomalainen perusmies. Tai ei mikään perus, vaan jotenkin tosi erikoinen siinä suhteessa, että hän osaa oikeasti pitää naistaan kuin kukkaa kämmenellä. Siihenkin olen onneksi alkanut jo tottua, etten ihan joka kerta väitä vastaan kun hän kehuu minua.
On tuon Markon seura kuin balsamia haavoille meikäläisen rikkinäiselle sydämelle.
Nyt valmistautumaan, tai siis ravaamaan hermona ympäri kämppää. Keittiönkin ehtii vielä siivota.

Ajatuksia kiharapilven alta

2008-01-27T19:42:00+02:00

Nyt on koko viikonloppu mennyt ihanasti oman rakkaan kainalossa. Lempeä on saatu niin paljon, että ihan hymyilyttää :) Huomenna alkaa sitten kurssi, ja siinä onkin opettelemista, että ehtii aamulla tiettyyn aikaan paikalle. Olen ollut jo vuoden kotona, eikä muita velvollisuuksia ole ollut kuin hoitajan luona käynnit ja lasten menot. Ooh, pitää kynää ja paperiakin etsiä mukaan aamuksi.
On miulla sitte ihana tuo kulta, aina jaksaa minuu kehua ja ylistää miun kauneutta. Oikeen sydäntä lämmittää tuommoinen, ja itsetuntoa nostaa tietysti. On se onni, että olen tuon Marko-herran löytänyt.
Toivottavasti minäkin osaan häntä kohdella yhtä hyvin. Välillä kun tuntuu, että vaan kiukuttelen ja tiuskin. Onneksi hänellä on taito olla kuulematta ihan kaikkea.
Eipä ole tullut ruokaa laitettua koko viikonloppuna, on eletty näköjään ihan rakkaudesta. Pekonit ja munatkin odottaa jääkaapissa paistajaansa. Ajattelin niistä väsätä tänä aamuna kunnon heartstroke-aamupalan, mutta jäi tekemättä. Oh, nyt kulta kutsuu, on mentävä!

Riitasointuja perhehelvetissä

2008-01-19T18:16:00+02:00

Joo, eilen oli se palaveri. Sain ensimmäistä kertaa sanottua ex-anopille asiat päin naamaa. Kyllä helpotti. Vaikka eihän se eukko siitä miksikään muutu, mutta minun mieleni on vähän kevyempi.
Poikansahan se on ihan lannistanut, ei ressukka osaa muuta kuin juoda. Illalla oli vielä lyönytkin poikaansa, kun ei enää muuta osannut. Väkivaltainen mummo lapsilla, joo. Noh, nyt on taas tavallinen lauantai-ilta, ex-mies soittelee milloin milläkin tekosyyllä ja yrittää udella minun asioitani. Alkaa niin kyllästyttää tuommoinen. Puhelin kiinni vaan, ei siinä muukaan auta. Tai pitää toivoa, että häneltä puheaika loppuu jo kohta. Lasten kanssa taisteltu koko ilta, kun riitelevät vähän väliä jostakin mitättömästä asiasta. Taidan pistää Uno-turnauksen pystyyn, niin tilanne rauhoittuu vähäksi aikaa. Poika odottaa jo Uuno Turhapuro-leffan alkua niin malttamattomana ja tytölle on puhkeamassa iso takahammas ja se ärsyttää...Hyvää illanjatkoa muillekin!

Neljäs päivä ilman röökiä!

2008-01-17T21:46:00+02:00

Ja viimeyönä taas yskitti niin...Jokohan ne tervat ja muut kököt alkaa poistumaan keuhkoista?
Huomenna on aamukahdeksalta sossussa palaveri lasten asioista. Kun ex-mies on juoppo, ja ex-anoppi narsisti, niin mielenkiintoista juttua on taas odotettavissa. Anoppi oli jo eilen informoinut tukiperheen äitiä, että mie oon kohtapuolin menossa naimisiin. Kirkkohäät tulossa kuulemma. Onkohan se nyt mennyt lopullisesti sekaisin? Koko viikon se on minuu painostanu, että tuo tukiperheen käyttö pitäisi loppua, kun kyllä he ukin kanssa hoitavat lapsia joka toinen viikonloppu. He kyllä jaksavat! Ja ikää oli 70...En ymmärrä noita ihmisiä, he ovat lahjoneet poikaa herkuilla ja rahalla menemään koulun jälkeen mummolaan, ihan vaan sen takia, että saavat sitten ihmisille sanoa miten paljon he lapsia hoitavat. Pojan ovat viemässä Viroon kylpylään viideksi päiväksi, viisivuotiaalle tytölle olisi tarjolla bussimatka eduskuntaan. Haloo! Erittäin tasapuolista kohtelua! Oman poikansa ovat jo saaneet pilattua juopoksi, nyt on sitten pojanpojan vuoro. Mutta minulle kun se ei käy! Lapsella on oltava rajat ja rakkautta, ei sitä materialistiksi kasvattamalla onnelliseksi tehdä. Miun mielestä telttaretket ja yhteiset puuhailut kotona ovat paljon kivempia kuin matka mummojen täyttämään kylpylään. Mutta tää olikin vaan miun mielipide.

Jotenkin tuntuu vaan menevän järkipuhe hukkaan noiden ihmisten kohdalla, tätäkin asiaa lasten lahjomisesta on jauhettu jo useampi vuosi. Ja sitä, että lasten tulee autossa käyttää turvavyötä. Ja että karkkipäivä on kerran viikossa. Ja että lasten vanhemmista ei puhuta pahaa lasten kuullen. Ja että lapset eivät saa nähdä väkivaltaista käytöstä. Ja että kun lapset ovat mummolassa, on vastuu isovanhemmilla eikä juopuneella isällä. Mutta mikään ei mene perille. Heidän mielestään isovanhemmilla on oikeus käyttäytyä miten haluavat, koska he ovat vanhempia ja viisaampia, ja ennenkaikkea, koska heillä on enemmän rahaa kuin lasten omilla vanhemmilla. Mutta minun lapsiani he eivät saa pilata, se on varma! No, huomenna anoppi varmaan puhuu suunsa puhtaaksi, tai siis valehtelee minkä kerkiää, mutta mie aion myös pitää puoleni.