Ja niin vääränä päivänä, ettei mitään tolkkua! Pitää viiden maissa lähteä käymään Lappeenrannassa, pimeellä ajaminen pelottaa, lumisade sotkee näkyvyyttä, uudet rillit hämmentää, mitenköhän muijan käy? Tänään tuli muuten ilmoitus, että pääsen tietokoneen a-ajokorttikurssille:) Olen ikäni ollut kaupassa töissä, ja nyt alaa vaihtamassa terveyssyistä. Siis mielenterveys ei enää kestänyt vuosikausien pakkohymyilyä ja -iloisuutta. Vielä kun nuo perheongelmat lykättiin siihen päälle, niin pää meni ihan jumiin.
Nyt olen vuoden ollut sairaslomalla, ja alkaa kohta tuo opiskelu. Olen ihan innoissani, kun pääsen oppimaan uusia asioita. Sitten ensi syksynä olisi tarkoitus aloittaa tradenomi- tai merkonomiopiskelut. Vielä sitä vanhakin oppii, toivottavasti ainakin. Niin ikäähän miulle on kertynyt 41 vuotta. Äitini kuoli juuri tässä iässä, joten on itekin tullut mietittyä kuolemaa jonkun verran. Itse asiassa pari vuotta meni siihen tahtiin, että joka ilta nukkumaan käydessäni rukoilin, etten aamulla enää heräisi. No, nyt tietysti tuntuu hyvältä, että heräsin, eikä kuolema tunnu enää toivottavalta vaihtoehdolta.

Senkin puoleen on hyvä pudottaa tuota painoa, ja lopettaa tupakanpoltto. Ikää kun tulee, niin terveyshaitat korostuvat kaikissa paheissa.