Joo, eilen oli se palaveri. Sain ensimmäistä kertaa sanottua ex-anopille asiat päin naamaa. Kyllä helpotti. Vaikka eihän se eukko siitä miksikään muutu, mutta minun mieleni on vähän kevyempi.
Poikansahan se on ihan lannistanut, ei ressukka osaa muuta kuin juoda. Illalla oli vielä lyönytkin poikaansa, kun ei enää muuta osannut. Väkivaltainen mummo lapsilla, joo. Noh, nyt on taas tavallinen lauantai-ilta, ex-mies soittelee milloin milläkin tekosyyllä ja yrittää udella minun asioitani. Alkaa niin kyllästyttää tuommoinen. Puhelin kiinni vaan, ei siinä muukaan auta. Tai pitää toivoa, että häneltä puheaika loppuu jo kohta. Lasten kanssa taisteltu koko ilta, kun riitelevät vähän väliä jostakin mitättömästä asiasta. Taidan pistää  Uno-turnauksen pystyyn, niin tilanne rauhoittuu vähäksi aikaa. Poika odottaa jo Uuno Turhapuro-leffan alkua niin malttamattomana ja tytölle on puhkeamassa iso takahammas ja se ärsyttää...Hyvää illanjatkoa muillekin!