Sain taas tänään muistutuksen, millaista se juopon lähipiirissä eläminen on. Autoni on nääs nyt kolme viikkoa seisonut korjaamon pihassa katsastusta odottamassa, ja tämän exän autoa olen lainannut tarvittaessa. Tänä aamuna hän sitten vei minut kurssille, ja lupasi tulla kolmelta hakemaan pois. Kahdeltatoista tuli viesti, että hän onkin ratkennut ryyppäämään. Ai että tuntu synkältä ja vitutti niin armottomasti. Ei muuta, kuin bussiaikatauluja ettimään ja suunnittelemaan lasten hakua koulusta ja tarhasta. Voi helvetti! Pääsin onneksi kivuttomasti kotiin, ja mummo lupasi hakea lapset.
Nyt se juoppo yrittää soittaa koko ajan, mutta en prkl vastaa enää ikinä. Niih! Ai niin, ja kun minä olen tämän auton lainauksen takia ollut hänelle ystävällinen ja vastannut joskus puheluihin, niin hän taas rakastaa minua niin paljon. Yäk. Mutta ei enempää tuosta paskakasasta, parempi vaan olla ajattelematta koko ihmistä. Oli tästä se hyötykin, että soitin korjaamolle, ja pyysin kiirehtimään sitä hommaa. Jos auto menee läpi katsastuksesta, niin saan sen ehkä jo huomenna.
Tiskikone muuten hajosi pääsiäisenä. Roskasihti oli täynnä kananmunanmuruja, eikä se enää ota vettä, eikä tee kyllä mitään muutakaan. Tähän saakka oon jaksanu tiskata kunnialla, mutta nyt on vuori kasvanut kuopuksen synttärijuhlien takia. Tein juhliin kaksi voileipäkakkua, serkun vaimo teki täytekakun ja Sohwi mokkapaloja. Pidettiin semmoset neljän lapsen synttärit samaan aikaan serkun luona Simpeleellä.
Hain eilen Ammattikorkeakouluun Lappeenrantaan, ja muutan sinne kesällä, jos vaan pääsen kouluun. Toivottavasti. Lapset saa luvan sopeutua, mie en enää jaksa täällä pikkukylässä. Ja mitä onnellisempi äiti, sitä onnellisemmat lapset, vai mitä? Täällä on aina tuo juoppo silmissä, sekä hullut appivanhemmat. Eikä lapsillakaan ole ikäistään seuraa tällä kylällä. Ei se muutto ainakaan huonompaan suuntaan meitä vie. Ja sekin vielä, että täältä olisi 55 km matkaa yhteen suuntaan, että kouluun pääsee. Ei kiitos miun hermoilla ja huonolla autolla! Nyt tiskaamaan!